Leninin viitoittamalla tiellä

Kevään 2023 eduskuntavaaleissa Suomen kommunistinen puolue on mukana omana puolueenaan ja omilla listoillaan.

Liberalismin periaatteisiin kuuluu vahvasti edelleen vapauden ja poliittisten oikeuksien sitominen omistukseen ja varallisuuteen.

Nouseva työväenluokka alkoi 1800-luvulla entistä kiivaammin kyseenalaistaa tuota liberalismin peruspiirrettä. Perustettiin erilaisia omistamattoman luokan työväenpuolueita, niiden mukana myös kommunistinen puolue.

"Kommunistisen puolueen poliittinen toiminta ei typisty parlamentaristiseen vaikuttamiseen, kuten muilla puolueilla."

Nykyiset suomalaiset eduskuntapuolueet tavoittelevat lähinnä kannatusta vaaleissa. Niiden ensisijainen vaikuttamisen tapa on poliittisten rakenteiden kuten valtuustojen ja eduskunnan kautta. Samalla rakenteet kuitenkin toimivat rajoittimina.

Kommunistisen puolueen poliittinen toiminta ei typisty parlamentaristiseen vaikuttamiseen, kuten muilla puolueilla, eivätkä hyväpalkkaiset ministerivirat ole se keskeisin tavoite.

Eduskunta on silti historiallisesti edistyksellinen aikaisempaan verrattuna. Parlamentarismi on luonut työväenluokalle mahdollisuuden oppia tuntemaan itsensä ja luoda työväenliikkeen ja kommunistiset puolueet.

Toisaalta on hyvä muistaa miten ehdollista ja vajaata parlamentarismi on. Tämä on entistä selvempää nykyään, kun rahapiirien edut ja kansainvälinen imperialismi rajoittavat todellisen kansanvallan toteutumista eduskunnan kautta.

Kommunistit eivät jätä käyttämättä tilaisuuksia kamppailla sellaisen politiikan puolesta, jonka avulla voidaan parantaa työväenluokan ja vähävaraisten asemaa. Suomalaista hyvinvointivaltiota rakensivat laajat vasemmistolaiset ja edistykselliset poliittiset voimat – myös kommunistit – yhdessä työväen- ja kansalaisliikkeiden kanssa. Kokoomus ja muut oikeistopiirit ovat puolestaan yrittäneet vastustaa tätä kehitystä.

Pääkriteerinä valittaessa poliittisen kamppailun muotoja on oltava se, kuinka ne kehittävät joukkojen aktiivisuutta ja tietoisuutta ja osoittavat niille niiden oman voiman.

Tänä päivänä rahan valta, julkisuuden pintapöhinä ja kapitalistisen ideologian hallinta korostuvat entistä enemmän. Millä tavalla kommunistit kykenevät enää vähine resursseineen käyttämään eduskuntavaaleja mihinkään poliittisten päämääriensä tavoitteluun – se on hyvä kysymys.

Yhteiskuntaa on muutettu suuryritysten etujen mukaan. Tämä on saanut monet menettämään uskonsa politiikkaan ja osallistumiseen. Tavalliset ihmiset eivät usko vaikutusmahdollisuuksiinsa ja kokevat olevansa politiikan sivustaseuraajia.

Elämme murroskohtaa. Kansalaisliikkeillä ja niiden kanssa liittoutuvilla puolueilla on kokoaan suurempi muutosvoima. Yhdessä toimien voimme muuttaa asioita paremmiksi. Polttavimpia aikamme kriisejä ei lopulta ratkaista hallitusohjelmissa eikä kabinettineuvotteluissa.

Vaaleissa olemme silti mukana. Leninin viitoittamalla tiellä.

MARKO KORVELA